|
SUORAKYLVÖN SPESIALISTI
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Pääsivu |
Semeato suorakylvökone |
Berthoud ruisku |
Magnum olkihara |
Alligator ojajyrsin |
Evers jankkuri |
Tort ruumenlevitin
Tort puimurin osat | Delimbe piensiemenkylvökone | Teejet ajo-opastin | Videot ja esitteet | Suorakylvömatkat | Vaihtokoneet Suorakylväjän Konevuokraamo | Blogi | Asiakaskartta | Yhteystiedot |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
 |
Keski-Eurooppalaisiin satotasoihin...
Suorakylvön hyödyt
Suorakylvöpellot hiilinieluina
Miksi kyntää? |
Content Management Powered by CuteNews
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Älä kynnäNyt IRTI ”ITSEAIHEUTETUSTA” PÄÄNSÄRYSTÄ ”Älä kynnä” – on ensimmäinen ja tärkein ohje suorakylvöön siirryttäessä. Tänä syksynä tulisi innokkaimpienkin kyntäjien vakavasti harkita kynnöstä luopumista. Mennyt kasvukausi oli mitä ihanteellisin maan rakenteen hoidon kannalta. Etenkin sellaisilla lohkoilla, joilla on esiintynyt tiivistymisongelmia, pitäisi nyt ehdottomasti rauhoittaa poutahalkeamien luoma uusi, hieno maanalainen verkosto. Lähtökohta suorakylvöön siirtymiselle on nyt muutenkin mitä otollisin: kuivuus vähensi korrenkasvua ja hillitsi kasvitauteja. Pystyviljan puinnissa suuria olkikasoja ei syntynyt, mikä luo valmiiksi tasaisen kylvöalustan jatkossa. Suorakylvöön siirryttäessä lohkon peruskuivatuksen tulee toki olla sellaisessa kunnossa, ettei pellon pinnalla jatkuvasti makaava vesi ole ongelma. Kuiva kasvukausi osoitti suorakylvettyjen peltojen pärjäävän kynnettyjä paremmin. Tämä onkin luonnollista, koska maassa, jonka rakennetta ei jatkuvasti ole särjetty voimakkaalla muokkauksella, on aivan toisenlainen vesivarasto vähälumisenkin talven jäljiltä, kuin sellaisilla pelloilla, joiden pintakerros (25 cm) on kynnössä irrotettu pohjamaan vesivarastosta. Kaiken lisäksi kyntö aiheuttaa aina erittäin eroosioherkän leikkuupinnan muodostumisen maahan, mistä on varsin silmiinpistävä todiste jokivesiemme savisuus. Toki kynnetty maa kuivuu keväällä nopeammin ”ajokuntoon”, mutta kun pintakerroksen kosteuden haihtumista vielä lisätään muokkaamalla kynnös hienojakoiseksi kylvöalustaksi, kasvun jatkuminen muokatulla maalla vaatii uutta vettä paljon nopeammin ja runsaammin kuin sellaisessa maassa, jossa kaikki kevätkosteus on tallella ja pinnalla on vielä haihtumiselta suojaava katekerros kosteuslukkona. Viljelijät, jotka ovat omaksuneet suorakylvön viljelymenetelmäkseen, tuskin palaavat perinteiseen muokkausralliin. Eräs tyytyväisyyden osoitus on se, ettei suorakylväjien tarvitse lehtien palstoilla julistaa intohimoisia purkauksia menetelmän ylivertaisuudesta. Olen kuullut jonkun suorakylväjän suusta vaatimattoman toteamuksen, ettei hän kiellä ketään kyntämästä eikä kiviä pelloiltaan noukkimasta … on ihan jokaisen oma asia, kuinka paljon päänsärkyä haluaa itselleen hankkia”. Maan muokkauksessa voi todella puhua itse aiheutetusta päänsärystä. Esimerkiksi hiesupitoisten maiden liettymis- ja kuorettumisongelmat johtuvat juuri muokkauksen seurauksena syntyneistä maan pinnan rakennevauriosta. Suorakylväjät huomaavat positiivisen muutoksen maan rakenteessa jo muutamassa vuodessa, kun luonnon omat prosessit käynnistyvät. Monet ovat havainneet toimimattomiksi luultujen salaojien ruvenneen toimimaan, kunhan maa on toipunut sen verran, että vesi pääsee ojiin. Pouta maanparantajana Syvällä, kyntökerroksen alla olevia rakennevauriota on vielä nykyisinkin mahdoton korjata teknisillä laitteilla. Ainoa todellinen apu on maan täydellinen kuivuminen syvälle, niin että poutahalkeamat repivät tiivistyneen kerroksen väkisin rikki. Kuivalla kasvukaudella on näin ollen äärettömän tärkeä rooli rakennevammaisten savimaiden peruskunnostuksessa. Uusi kylvöalusta puimurilla Koska suorakylvössä seuraavan vuoden kasvualustana on edellisen kasvin sänki, lähes kaikilla puiduilla lohkoilla olisi tänä syksynä aivan ihanteellinen lähtötilanne siirtyä kokonaan ja pysyvästi muokkaamatta viljelyyn. Kuivuudessa kasvustot jäivät lyhyiksi, joten olkimassaa ei kovin paljoa ole eikä kuivalla pellolla lakoontumattoman sadon puinnissa synny ajouria eikä suuria olkikasoja, vaan puintijätteet levittyvät tasaisesti peltoon. Surullista katsottavaa Tällaisen kasvukauden jälkeen tulen todella surulliseksi katsellessani heti puinnin jälkeen kiireesti rikki revittyjä maita. Pakkerit paukkuen on ajettu kokkareet pintaan ja samalla on tuhottu merkittävä osa poudan maataparantavasta vaikutuksesta. Himo muokkaajat pitävät kuivaa keliä tietenkin ihanteellisena myös kyntämiselle. Onhan se kurakeliä parempi vaihtoehto, mutta osoittaa, ettei muokkauksen kokonaisvaikutuksia ole alkuunkaan ymmärretty. Aina kun maata möyhitään, se saatetaan voimakkaasti tekemisiin hapen kanssa. Maassa oleva pieneliötoiminta vilkastuu, maan eloperäinen aines hajoaa ja satojätteisiin sidottuna olevat ravinteet vapautuvat – syysmuokkauksessa syyssateiden huuhdottaviksi. Muokkaus edistää siis maassa olevan eloperäisen aineksen ”palamista”, hiilen vapautumista ja hyödytöntä häviämistä, koska hiili haihtuu hiilidioksidina (kasvihuonekaasuna) taivaan tuuliin. Panokset harakoille Olemme viimeisten viiden vuosikymmenen aikana onnistuneet polttamaan maassa olevan humuksen (vuosituhannen aikana kertyneen ikivanhan eloperäisen aineksen) alle puoleen 1950 – luvun tasosta muokkaamalla maata aina vain tehokkaammilla ja paremmilla auroilla ja äkeillä tai muilla muotivälineillä. Monin paikoin entiset turve- ja multamaat ovat jo muuttuneet täysin kivennäismaiksi ja lievemmissäkin tapauksissa lohkojen kivisyys lisääntyy vuosi vuodelta pehmeämmän aineksen kuluessa pois. Humuksen häviäminen maasta on nykyisin suuri maailmanlaajuinen ongelma. Sen havaitseminen omalla pellolla ei välttämättä ole kovin helppoa, ovathan satomme viisikymmenluvulta alkaen olleet jotakuinkin nousussa. Viimeisen vuosikymmenen aikana nousuvauhti on kuitenkin hyytynyt. Lannoituksesta huolimatta olemme ryöstöviljelleet peltojamme. Tutkijoiden mukaan Suomessa käytetään tänä päivänä yhden viljakilon tuotantoon enemmän tuotantopanoksia (energiaa, lannoitteita, kasvinsuojeluaineita) kuin kymmenen vuotta sitten (Kyösti Pietola, 22.8.2006, MMM maaperätutkimusohjelman loppuseminaari) ja ” output – input” – erotus on negatiivinen. Tilanne on kestämätön ja tälle kehitykselle on vihdoin pantava piste. CA – viljelyyn siirtyminen järkevää Muokkauksen lopettaminen on ensimmäinen askel kestävän maatalouden suuntaan. Siinä ei ole kyse mistään lillukanvarsista, vaikka toisten laskelmissa suorakylvö sitä onkin energiataloudellisin kriteerein arvioituna. Maaperä on koko ruoantuotannon perusta. Se, mitä maaperässä tapahtuu, vaikuttaa myös puhtaan veden riittävyyteen, vesistöihin joutuvaan ravinnekuormaan ja ilmakehään tapahtuviin kaasumaisiin päästöihin. CA – viljely (Conservation agriculture) on maaperän pelastusoperaatiossa varteenotettava ratkaisu. Uusi viljelytekniikka kannattaa sisäistää heti alussa vakavasti ja toimia maan ehdoilla. Suorakylvö ei suinkaan ole mitään näennäisviljelyä, vaan se edellyttää erikoisosaamista ja perehtymistä maan pinnan alla tapahtuviin prosesseihin. Rikkakasvit eivät ole ongelma muokkaamatta viljelyssä, ellei niitä päästetä ongelmaksi. Samaa voi sanoa kasvitaudeista, jopa tuholaisista. Oikealla asiaan perehtymisellä nekin ovat hallittavissa, kunhan tilannetta ei päästetä hallitsemattomaksi. Maa kyllä palkitsee saamansa hyvän kohtelun. Siitä on näyttöä tältäkin vuodelta. ”No joo – näin kuivaa on kerran sadassa vuodessa”, sanovat epäilevät Tuomaat. Mutta myös poikkeuksellisen märissä oloissa suorakylvöpellot ovat osoittautuneet kynnettyjä kantavammiksi ja vesitaloutensa osalta muokattuja peltoja paremmiksi. Suorakylvetyssä pellossa säästä johtuvat ääri-ilmiöt tasoittuvat, satotaso vakiintuu ja ainakin tuotos – panos – suhde kääntyy positiiviseksi. Erinomainen tätä kehitystä tukeva elementti on nyt vihdoin sisällytetty seuraavan ympäristötukikauden ehtoihin yhdeksi vapaaehtoisesti valittavaksi lisätoimenpiteeksi A ja B tukialueille kohtaan ”Peltojen tehostettu taviaikainen kasvipeitteisyys”, arvo 40 €/ha. Toivottavasti tämä elokuun alussa EU:n komissiolle toimitettu ehdotus saa myös Brüsselin siunauksen.
Soile Hänninen
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Copyright © 2004-2006 Suomen Suorakylvö Oy |
 |
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
